Kaipaatko devalvaatiota? Olet siis neuvosto- eikun siis eurovastainen.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun tässä jokin aika sitten lounaalla. Kun kerroin käsityksenäni tämänhetkisestä Suomen tilanteesta, että tarvitsisimme messevän devalvaation sekä ulkomaankaupan että kotimaisen työllisyyden vuoksi, katsoivat ruokailuseuraani kuuluvat minua kuin jumalanpilkkaan syyllistyvää. Tarkensin, että syynä käsitykseeni on kotimaisen taloudellisen aktiviteetin hiipuminen, mikä näkyy työttömyyden kasvuna ja vastaavina ilmiöinä. Tuon hiipumisen seurauksena myös tuonti on hiipunut. Myöskään vienti ei ole kehittynyt suotuisasti. Ilmiöiden trendi on ollut negatiivinen.Nämä trendithän ovat nähtävissä seuraavasta kuvasta.
Lounaskeskustelun kävin kyllä hieman tuoreemman datan pohjalta, mutta käytettäköön blogissa julkista jenkkilähdettä vaikka data on jo hiukkasen vanhahtavaa.
Osoittautui, että minua selvästi nuoremmat keskustelukumppanini suhtautuivat kommenttiini hieman samaan tyyliin kuin olisin kertonut harrastavani jotain moraalisesti arveluttavaa ja mahdollisesti suorastaan epätervettä. Keskustelun kuluessa minulle alkoi muodostua eräänlainen deja vu –tunne: olen selvästi kokenut tämän aikaisemmin. En tuossa itse tilanteessa keksinyt mistä tilanne tuli, mutta keskustelukumppanini moneen otteeseen tivasivat minulta miten voin kannattaa devalvaatiota. Mitkään moneen kertaan tosiksi osoitetut makrotalouden mekanismit eivät kelvanneet perusteluiksi. Miten saatoin kannattaa valuutan arvolla tehtävää devalvaatiota?
Oudoksi asian mielestäni teki se, että kaikkien keskusteluun osallistuvien olisi luullut olevan aika hyvin perillä talousasioista ja aihepiiriin liittyvistä mekanismeista.
Vasta tänään keksin mistä tuo keskustelu toi muistumia mieleeni.
Muistan kuinka nuorena miehenä ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa käytyäni erehdyin kertomaan kuinka kurjalta Neuvostoliitossa näytti. Kerroin kuinka olin tavaratalossa katsellut kodinkoneita ja saanut kuulla monien lännessä arkipäiväisiin tuotteisiin kuuluvien kodinkoneiden jonotuslistojen olleen käytännössä vuosia ellei hieman voidellut jotakuta. Kerroin millaisia rautalankavirityksiä liikenteessä oleviin autoihin oli tehty. Kerroin kuinka suuri oli silmin nähtävissä olevan todellisuuden ja julkisen kuvan välinen ero.
Kun kerroin sen mitä olin omin silmin Neuvostoliitossa nähnyt, niin keskustelutoverini yksiselitteisesti totesivat minun olevan neuvostovastainen, minkä vuoksi kaiken sanomani saattoi ohittaa ilman tarkempaa analyysiä. Todellisuus sai väistyä mielikuvien ja propagandan tieltä.
Olin mitä ilmeisimmin syyllistynyt vastaavankaltaiseen kauheaan vääräoppisuuteen todetessani tuoreiden lukujen perusteella, että eurosta ei ole Suomelle mitään hyötyä vaan päinvastoin. Vastaavalla tavoin kuin aikoinaan Neuvostoliiton tapauksessa saivat faktat väistyä mielikuvien ja propagandan tieltä. Kuinka saatoin haikailla devalvaatioiden perään kun eurohan on ollut suunnaton menestystarina ja maailmanhistorian vakaimpia valuuttoja.
Koska rohkenin luottaa siihen, mitä numerot kertovat ja mikä oli jokaisen omin silmin nähtävissä olin mitä ilmeisimmin neuvostovastainen anteeksi siis eurovastainen.
Uskomatonta kuinka maailma pyörähtää. Kritiikkini Neuvostoliittoa kohtaan perustui sekä ideologisiin seikkoihin että saatavilla oleviin ja nähtäviin faktoihin. Tuolloin faktoilla ei monelle ollut merkitystä, olinhan neuvostovastainen. Oudolla tavalla olen jälleen, numeroihin turvautuvana, ristiriidassa julkisuuteen annetun ideologisen mielikuvan kanssa. Nyt ilmeisesti olen eurovastainen, minkä vuoksi esittämiini faktoihin ja perusteluihini ei tarvitse perehtyä.
Vaikka virallinen eurototuus osoittautuu faktojen valossa valheeksi, niin Eurooppa, EU ja euro ovat monelle nuoremman ikäpolven edustajalle ilmeisesti samankaltainen sukupolvikokemus kuin taistolaisuus oman aikansa nuorille. Sukupolvikokemusta ei saa epäillä tai sen arvoja kyseenalaista, ei ainakaan faktojen avulla, sillä silloin vain osoittaa olevansa neuvostovastainen eurovastainen.
Olen ilmeisesti ajasta ja ideologista riippumatta toisinajattelija.